Anemoit valmiit

Villapallo pohdiskeli suhdettaan kirjoneuleisiin. Minullakin on suhde niihin, suhde jonka viimeisin tulos on lapaset. Olen tehnyt kirjoneule-yrityksiä tasaisin väliajoin. Aluksi en edes ymmärtännyt pelätä niitä, sitten en pariin vuoteen uskaltanut kokeilla niitä (vaikka kokemukseni olivatkin onnistumista) ja parin lapasparin jälkeen kävin käsiksi villatakkiin, josta sitten tulikin pari vuotta kestävä ikuisuusprojekti. Saatuani sen päätökseen löytyi innostusta kokeilla muitakin kirjoneuleita ja muun muassa siitä syystä kudoin nämä lapaset (ja äänestin niitä paikalliseen KAL:iin). Innostus ei ole vielä laantunut, seuraavana on vuorossa pusero.

Malli: Eunny Jang, Anemoi Mittens
Lanka: Sandnes Lanett
Puikot: 2 mm bambu

Inom ramarna för vår västkust-KAL stickade jag Anemoi. Ett roligt flerfärgsprojekt och jag är mycket nöjd med resultatet. Visserligen kan jag önska att jag gjort som Tina och stickat in namn och årtal, men kan inte få allt. Det går ju att sticka fler

Mönster: Eunny Jang, Anemoi Mittens
Garn: Sandnes Lanett
Stickor: 2 mm bambu

Anemoi

Det blev glädjande många som ville haka på den lokala KAL:en och sticka något av Eunny Jangs vantar. Eftersom jag ännu inte förstått vitsen med halvvantar (det brukar vara fingrarna jag fryser om) blev det Anemoi för min del. Den första är klar och den andra är på god väg också.

Vi var några som träffades för att lägga upp stickningen tillsammans. Det var ingen i sällskapet (tror jag) som hade gjort tubular cast-on (vad kallas den på svenska?) tidigare, så det var en bra sak att öva på tillsammans. Annars har det inte varit så mycket konstigheter, förutom när jag inte läst utan bara trott.

Tällä hetkellä pääneuletyöni on Anemoi-lapaset. Tämä on pakallisen neulelistan KAL johon osallistuu tällä kertaa tavallista useampi listan jäsen. Kivat lapaset joiden kuvion kasvua on niin hauska seurata että ne edistyvät melkein huomaamatta. Mutta, onko kukaan onnistunut italialaisessa luomisessa Sukkasillaan-kirjan ohjeen mukaan?

Kirjoneulesukat

Olen viime aikoina innostunut kirjoneuleista. Nämä sukat löytyivät Sukkasillaan-kirjasta ja nyt uskalsin yrittää. Lopputulos oli siedettävä, mutta ei paras mahdollinen sillä Nallen (punainen) ja Sisun (valkoinen) paksuusero häiritsee hiukan.

Sandnesgarn Sisu oli uusi tuttavuus. En ole kovin ihastunut lankaan tämän kokemuksen perusteella, se halkeili helposti ja jostain syystä neulejälkeni ei ollut läheskään niin tasaista kuin tavallisesti. Käyttöominaisuuksista en tietysti vielä voi sanoa mitään, mutta ainakin näin tiiviinä neuloksena luulisi sen kestävän.

Sukkasillaan-kirjasta löytyy ihan kivoja malleja, mutta sävy on turhan määräilevä. Niinpä teinkin sukkiin protestimielessä ranskalaisen kantapään.

Senaste färdiga stickningen är ett par halvlånga strumpor med min nuvarande favoritteknik, flerfärgsstickning. Mönstret hittade jag i en finsk sockbok, Sukkasillaan. Tack vare att jag rotat igenom mina garnlådor och –korgar för att lägga in det på Ravelry insåg jag när jag bläddrade i boken att jag hade halvt planlösa garner som borde passa bra. Nu passade de väl inte riktigt så bra ihop som jag hoppades, det röda var lite väl tjockt jämfört med det vita, men resultatet blev hyfsat i alla fall.

Sukkia

Vietettyäni joulun myssyjen parissa olen nyt palannut normaaliin olotilaani sukankutojana. Pari päivää sitten valmistuivat vuoden ensimmäiset sukat. Ihan perussukat Regia Atlantis Color-langasta. Väri on numero 4224, minusta ihan kivasti raidoittuva ja iloisen värinen.

Puikoilla on myös kirjoneulevartiset sukat Sukkasillaan-kirjasta ja Cookie A:n Thelonioukset.

Jag har återgått till det normala och stickar återigen strumpor. Årets första strumpor var ett par standardstrumpor i Regia Atlantis (färg nr 4224). Jag gillade färgerna och randningen och det verkar mottagaren också göra. Näst på tur (och redan på stickorna) står två par strumpor till mig. Dels ett par Thelonious, dels ett par med flerfärgsmönster på skaftet.

Hattu

Joulupäivinä kudottu ja viime viikolla matkaan lähetetty hattu.

Hatun perusmalli lainattu kirjasta "Sticka mössor", hatun mallin on suunnitellut Margaretha Finseth. Mallin mukaan neulottu hattu näkyy minun "About me"-kuvassa, tämän tein vain kaksivärisenä ja vaihdoin kuvion. Lanka Morjärvs ullspinnerin 2-säikeinen villalanka (50 g molempia värejä), puikot 3 mm ja hattu hiukan liian suuri. Kevyt huovutus (käsin) pelasti tilanteen (ohjeen mukaan hatun voi joko huovuttaa tai ei) ja toivon että myös esimerkiksi tuulenpitävyys on parempi näin.

Hatt stickad i Morjärvs 2-trådiga ullgarn nästan efter ett mönster av Margaretha Finseth i boken "Sticka mössor". Ränderna och formen är från mönstret, bården ett eget hopkok (för att det ska passa i bara två färger). Lite lätt tovning (för hand) gjorde mössan perfekt, både i storlek och utseende.

Vihdoinkin valmis!

Tämä villatakki Solveig Hisdalin Kuviot silmukoiksi-kirjasta oli pitkään toivelistallani. Kesti kauan ennen kuin uskaltauduin aloittaamaan sen ja valmiiksi saamiseenkin meni pari vuotta. Ikävä kyllä lopputulos ei ollut paras mahdollinen, sillä tiheyteni ei pysynyt kurissa ja takki on lopulta (erinäisten pelastustoimenpiteiden jälkeen) kokoa "poikaystävältä lainattu" (sopii muuten hänelle kokonsa puolesta hyvin, mutta värit ja yleisilme eivät taida olla tarpeeksi miehekkäitä). Olen kuitenkin kohtalaisen tyytyäinen saavutukseeni, sillä varsinkin viimeistelyvaiheessa opin paljon uutta ja pidän kovasti esimerkiksi samettinauhareunuksesta. Niille jotka eivät pidä viimeistelystä en suosittele tätä villatakkia, sillä käsinompeluosuus oli aika monta metriä "pienillä pistoilla".

Lanka oli ohjeen mukainen Hifa 2 samoissa väreissä. Samettinauhan uskalsin sentään vaihtaa vihreään.


Efter år av väntan, månader av stickning och veckor av handsömnad är koftan från Solveig Hisdals Dikt i maskor äntligen färdig. I princip är jag nöjd med resultatet, men användbarheten minskar till följd av storleken som kan klassas som "lånat av pojkvännen". Faktum är att den passar honom alldeles utmärkt storleksmässigt, men färgerna och mönstret verkade inte tilltala honom. :-) Även om koftan inte blir riktigt så användbara som jag hoppats kommer jag säkert att tycka om att krypa in i den när jag känner mig frusen. Dessutom är jag nöjd med att jag faktiskt blev klar med den och att jag lärde mig mycket nytt om framför allt montering och annat efterarbete när jag gjorde den.

Garnet är Hifa 2 i de färger som föreslås i mönstret. Knapparna återigen från Knapp-Carlsson.