Sukista

Neulontai haastoi pohtiman sukkia ja varsinkin sukkien kutomista.

Minulle sukat eivät missään tapauksessa ole vain välityö ja puikoilla on aina sukkapari tai kaksi. Yleensä yksi pari (molemmat kerralla) pyöröpuikolla (usein ihan perussukat) ja sitten joku vähän haastavampi malli sukkapuikoilla.

Yleensä lähtökohtana on malli, johon sitten katsotaan sopiva lanka sukkalankalaatikosta (tai kaupasta, jos sopivaa ei löydy). Ostan (tilaa) usein sukkalankaa isomman satsin kerralla ja usein minulla on ainakin jonkinlainen kuva siitä millaiset sukat kustakin langasta on tulossa. Usein suunnitelmat muuttuvat ennen kuin lanka pääsee käyttöön, mutta toivottomia sukkalankoja taitaa olla aika vähän minun varastoissani. Suosin ohuita sukkalankoja, Regia 4-fädig on tavallisin käyttämäni sukkalanka, mutta samaa paksuusluokkaa on olemassa monia muitakin hyviä lankoja.

Kutomani sukat päätyvät yleensä heti käyttöön (tai joskus lahjaksi) Tämä tilanne voi kuitenkin olla muuttumassa, sillä minulla taitaa nykyään olla ihan tarpeeksi sukkia omaan käyttöön ja voisi ehkä olla hyvä idea kutoa niitä varastoon vaikka jouluksi. En ole vielä uskaltanut antaa sukkia lahjaksi muuta kuin perheelle.

Vaihtelu on aa ja oo myös sukkien kudonnassa. Välillä tekee mieli tehdä ihan vain perussukkia, välillä taas kekittymistä vaativia. Suosikkini taitavat olla pitsi- tai palmikkosukat joiden mallikerta on tarpeeksi helppo oppia ulkoa niin että ne sopivat käsilaukkuneuleeksi.

Perussukat teen usein ilman ohjetta. Muut sukat teen sitten melkein aina ohjeen mukaan, joskaan en enää aina seuraa ohjeita orjallisesti vain vaan sen verran kun katson sopivaksi. Joskus vaihdan esimerkiksi kantapään tai kärkikavennukset/lisäykset toisiin. Omissa sukissa suosin ranskalaista kantapäätä, mutta tiettyihin malleihin sopii ikävä kyllä tiimalasikantapää paljon paremmin. Kärjestä aloitettaviin perussukkiin teen Baudelaire-sukista lainatun kantapään.

Kudon sukkia vaihtelevasti kummastakin suunnasta. Jos langan riittävyys huolestuttaa, yritän löytää kärjestä aloitettavan mallin. Kantapää osuu kuitenkin usein paremmin kohdalleen varresta aloitettavissa sukissa, tai ainkin vika on helpompi korjata kun sen huomaa.

Sukkaniksini on Knitzi, jonka turvassa bambusukkapuikot kestävät oleskelua käsilaukuissa, selkärepuissa ja muissa vaarallisissa paikoissa katkeamatta eikä karanneita silmukoitakaan enää tarvitse metsästää.

Diverse sockstickningsfunderingar. Kommer kanske på svenska en annan gång.