Huiveista

Minä en ole koskaan ollut huivi-ihminen. Kaulahuivit tuntuvat tukahduttavilta ja hartiahuivit kuuluvat asusteisiin jotka uskon kadottavani viimeistään toisella käyttökerralla. Olen kuitenkin kutonut itselleni pari huivia ja toista niistä olen jopa onnistunut käyttämään. Näyttää myös siltä että tulen kutomaan useampiakin, sillä kauniita huivimalleja on monia ja haluaisin esimerkiksi joskus kokeilla jotain haastavampaa pitsimallia (mielellään jostain oikein ohuesta langasta). Merinosilkit ynnä muut upeat ja ohuet langat ovat blogissa jos toisessakin muuttuneet ihaniksi huiveiksi ja ilmeisesti olen tullut aivopestyksi sillä nyt harkitsen esimerkiksi Print O' the Wave Stole-knit-alongiin osallistumista.

Tällä hetkellä neulon Kellokukka-huivia alpakasta, ensimmäinen kerä Alpacaa on tuhottu ja uskon oppineeni pitsimallin ulkoa.

Ja viimeiseksi päivän marina-ostasto: Vogue Knittingin syysnumeroa ei löytynyt enää. Grrr.

Jag har aldrig varit en sjalmänniska, men det verkar bli allt svårare att hålla sig från att sticka dem. Det blev en tidigare i sommar, nu stickar jag en till och det ser ut att bli fler under hösten. Åtminstone en till, för Print O' the Wave verkar vara alldeles för lockande.
Sjalen jag stickar på just nu heter Kellokukka och stickas i Drops Alpaca. Jag har avverkat första nystanet och tror mig kunna spetsmönstret nu.